Elinkeinot

Kivikaudella toimeentulo perustui metsästykseen, kalastukseen ja luonnonantimien hyödyntämiseen keräilemällä. Pronssikauden aikana maatalous eli viljan viljely ja karjanhoito lisääntyivät huomattavasti.
Merenpinta kimmelteli auringon paisteessa. Ruuhi keinahteli hiljalleen kaislikossa. Äänettömyyden katkaisi launin loiskahdus veteen. Ruskettuneet pojan kädet pitelivät tiukasti kiinni siiman toisesta päästä. Näppärästi pujottivat kädet puisen puikon päälle pienen särjen ja toinenkin pyydys pulahti veteen. Isoukki on taitava kalamies. Hänen katiskaansa uivat keväällä isoimmat hauenvonkaleet. Hanhiparvien muuttomatkat keväisin ja syksyisin tiesivät pyyntimiehille kiireitä. Ensi syksynä minäkin pääsisin mukaan. Ei ollut kala syönti tuulella. Ruuhi keinui unettavasti. Ohton silmät painuvat vähitellen kiinni.
Lunta sateli hiljalleen. Reki tuntui painavalta vetää. Kerrankin meitä oli onnistanut. Ansapolulla oli monta satimeen jäänyttä jänistä. Päällimmäisenä reessä keikkuivat jousella ammutut oravat. Nyt olisi peniä tarvittu saaliin kotiin kuljettamiseksi. Se oli päässyt isän ja sedän mukaan hirven pyyntiin. Kaukana kuului sen kimakka haukunta. Jokin nyki siiman päässä. Ohto avaa silmät nopeasti. Poissa ovat lumi ja jänissaalis. Pois ui myös pieni hauki launi suussaan.
Rannasta kuului mekastusta ja koiran haukuntaa. Ruuhi työnnettiin rantaan. Kaksi hahmoa kulki ohrapellon reunaa pitkin ylös pihamaalle. Jo vuosia sitten oli rannan pieni lehtometsä karsittu. Talkoihin osallistui koko suku. Sitä ennen olimme siskon kanssa kuorineet keväällä lunkanaikana niinipuut. Sen kuoren alta saatiin hyviä sidontatarpeita. Sitten metsä oli poltettu ja mustan tuhkan sekaan oli laitettu vakoihin ohran siemenet. Jumalille piti uhrata, jotta satoa saataisiin syksyllä. Hyvä sato tiesi maukasta rieskaa ja puuroa. Isä oli päättänyt raivata uuden pellon kasken paikalle. Se ei ollut helppoa. Kiviä piti raivata monta päivää ja kantoja kammeta pois. Isoukki ihmetteli moista puuhaa – helpompaa oli ennen kaskipellon kanssa. Isän mielestä uusi pelto tuotti paremman sadon. Naapurillakin jo oli oma pieni ohrahalme. Isä oli siirtänyt kivet pellon reunalle riviin. Aitakin vielä tarvittiin, etteivät siat keväällä tongi jyviä ylös. Syksyllä sitten nähtäisiin, oliko isän uudella rautasirpillä käyttöä, niin kuin vieras oli vakuuttanut. Monta nahkaa hän oli saanut vastineeksi ja kunnon kestin.

Esihistoriallisella ajalla toimeentulo hankittiin metsästämällä, kalastamalla ja keräilemällä kasveja. Pronssikaudella siirryttiin yhä enemmän harjoittamaan karjanhoitoa ja maanviljelystä. Tämä on saattanut johtua osittain ilmastonmuutoksesta. Kuusimetsät lisääntyivät vähitellen ja nisäkkäiden määrää väheni metsissä. Itämeren suolapitoisuus on laskenut, mikä on vähentänyt suurikokoisten kalojen määrää meressä. Samalla myös hyljekannat ovat pienentyneet. Ihmisten on täytynyt etsiä muita toimeentulon lähteitä. Ihmisen on tarvinnut sopeutua varhaismetallikauden aikana vähitellen kylmenevään ilmastoon, joka on muuttanut kasvillisuutta ja eläinlajistoa. Keskimääräinen lämpötila on ollut kuitenkin 2-3 astetta nykyistä lämpimämpi. Selviytymisessä on auttanut ympäristön monipuolinen hyödyntäminen ja ihmisen kekseliäisyys.

Varhaiset kotieläimet

Kotieläinten pito vaati työtä ja huolenpitoa, mutta samalla se turvasi elannon. Talveksi kotieläimille piti rakentaa suoja ja kerätä ravintoa. Kesäisin ne ovat voineet käyskennellä rantaniityillä ja lehtimetsissä syöden heinää ja puiden lehtiä. Useimmilta asuinpaikoilta on löytynyt merkkejä lampaan tai vuohen pidosta. Niistä on saatu villan- ja taljojen lisäksi, lihaa ja maitoa. Ne ovat myös kestäviä eläimiä ja selviävät talven yli niukoillakin ruokavarastoilla. Satakunnassa varhaismetallikautisilta asuinpaikoilta tunnetaan myös naudan ja sian luita. Kivikylän Huilulla on kasvatettu sikoja. Sitä vanhimpia sian luita tunnetaan Suomesta vain Ahvenanmaalta. Koira on kuulunut pronssikauden kotieläimiin. Se on ollut apuna metsästyksessä ja pitänyt seuraa ihmiselle. Koiraa on käytetty todennäköisesti myös vetojuhtana.

Maanviljely

Emme tarkkaan tiedä, millaista maanviljelyä Lapissa on harjoitettu, koska alueelta ei ole tehty siitepölyanalyysejä. Niiden avulla voitaisiin selvittää, koska maanviljelty on alkanut ja onko siemenet mahdollisesti kylvetty kaskipeltoon. Vanhin viljelymenetelmä on polttoviljely. Metsän kaatamisen jälkeen kasvillisuus poltetaan. Siemenet kylvetään maahan, jota tuhka lannoittaa. Lehtometsiin tehdystä kaskesta saadaan 1-2 satoa, jonka jälkeen kasket jätettiin metsittymään. Nuorta vesakkoa kasvavasta metsästä voitiin kerätä eläimille lehdeksiä talvirehua varten. Ne houkuttelivat myös puoleensa riistaeläimiä mm. hirviä.

Peltoviljely vaatii maanraivaamista ja – muokkausta. Pelto on jätettävä välillä kesannolle, jotta maan ravinteet palautuisivat. Lannoittamalla peltoa satoa saadaan useampana vuotena peräkkäin. Siitepölyanalyysien perusteella tiedetään, että Suomessa on pronssikaudella viljelty ainakin ohraa ja vehnää. Huilun asuinpaikalla on tavattu kahden eri ohralajikkeen siemeniä. Ohra onkin Suomessa vanhin tunnettu viljakasvi. Kuorellinen ohra vaatii enemmän lannoitusta tai paremman maaperän kuin kuoreton lajike, jotta se antaisi hyvän sadon. Huilun asuinpaikalta on löytynyt myös mahdollisesti vehnän siemen. Se on kasvuolosuhteiden puolesta vaativampi kuin ohralajikkeet.

Kalastus

Meren läheisyys on mahdollistanut myös kalastuksen, joka on ollut merkittävä ravinnonlähde. Huilulla on ainakin kalastettu haukia ja särkikaloja. Lintuja on myös pyydystetty ravinnoksi. Parvissa liikkuvia vesilintuja on voitu pyytää keväisin ja syksyisin verkoilla. Huilulta löytyneistä hanhen luista on vaikea päätellä, ovatko ne kesy- vai villihanhen. Metsän riistaa on voitu pyytää jousella ja nuolella. Nuolen kärjet saatettiin tehdä eläinten luista, mutta ne eivät ole säilyneet happamassa maaperässä. Kärkinä on käytetty muualta tuotua piitä sekä Suomen maaperästä löytyvää kvartsia tai kvartsiittia. Hyviä nuolen varsia saatiin mm. pähkinäpensaan oksista. Todennäköisesti metsästäjien käytössä ovat olleet erilaiset ansat ja pyydykset, joita on käyty tarkistamassa aika ajoin. Huilulta ei ole toistaiseksi löydetty riistaeläinten luita, mutta Satakunnassa on ainakin varhaismetallikaudella saalistettu majavaa ja jänistä.