Pronssikauden sanasto

Ahjo = Raudan kuumentamiseen käytetty liesi oli rakennettu kivistä ja kaivettu maahan esihistoriallisella ajalla. Ahjoon saatiin kova kuumuus polttamalla siinä tervaisia hiiliä. Lämpötilaa saatiin nostettua vielä puhaltamalla ahjoon ilmaa.

Ansapolku = Pyyntimenetelmässä oli eläinten kulkureiteille viritettyjä ansoja ja loukkuja. Metsästäjän ei tarvinnut olla itse paikalla, vaan hän tarkasti reitin tietyin väliajoin. Polku oli merkitty maastoon esimerkiksi loveamalla puita.

Esihistoria = Ajanjaksosta ei ole kirjoitettua tietoa. Esihistoria on jaettu kivikauteen, pronssikauteen ja rautakauteen. Jako on tehty tärkeimpien käytössä olleiden teräaseiden raaka-aineiden perusteella.

Halme = Kaskipelto tai pelto.

Hautaröykkiö = Pronssikaudella käyttöön tullut hautatyyppi, jonne kuollut haudattiin. Haudat sisältävät yleensä poltetut luut, mutta niihin on tehty myös ruumishautauksia. Haudat oli rakennettu lähiympäristön kivistä. Röykkiöt ovat erimuotoisia ja kokoisia.

Iskentä = Kiven työstömenetelmässä kiviytimestä muotoillaan toisen kiven eli iskukiven tai esimerkiksi puisen työkalun avulla halutun muotoinen esine.

Julmu = Pieni pillimäinen soitin, jolla saa matkittua muun muassa lintujen ääniä. Se on yksi ensimmäisistä ihmisen keksimistä puhallettavista soittimista, jota Suomessakin on käytetty tuhansia vuosia. Aikanaan se oli metsästäjille korvaamaton apuväline.

Kaksoispaasiarkku = Pystykivistä rakennetuilla arkuilla oli yksi yhteinen seinämä. Paasiarkun pituus on voinut vaihdella 1,2–4 metriin ja leveys 0,6–1,4 metriin. Paasiarkut on usein peitetty kivillä. Niihin on voitu tehdä joko poltto- tai ruumishautaus.

Kaski = Polttoviljelymenetelmä. Vanhassa muodossa se tehtiin lehtimetsään, joka oli kaadettu. Tämän jälkeen metsä poltettiin. Tuhkan lannoitus riitti noin 1–2 satoon, jonka jälkeen kaski jätettiin metsittymään. Tätä ennen kaskea voitiin hyödyntää karjanlaitumena ja nuorista puusta voitiin kerätä lampaille ja vuohille lehdeksiä talvea varten. Uudestaan lehtometsä voitiin polttaa vasta 15–17 vuoden kuluttua.

Kesti = Kauppamies tai vieraalle annettu ruoka ja majoitus.

Kiekkokivi = Pyöreäksi muotoiltu litteä kivi.

Kuorellinen ohra = Vanha ohralajike, nelitahoinen ohra.

Launi = Kalastusväline. Yleensä puusta tai luusta valmistettu teräpäinen puikko, jonka keskelle oli sidottu siima. Puikon päälle pujotettiin syöttikala.

Likamaa = Arkeologien käyttämä nimi maakerrokselle, jossa ihmisten jättämiä jälkiä.

Lunkanaika = Aika, jolloin keväällä kuori irtoaa puusta helpoiten. Balttilainen lainasana, joka on kotiutunut suomen kieleen noin 4000 vuotta sitten.

Makrofossiilitutkimus = Kasvijäänteiden tutkimusta, jossa maasta otetuista näytteistä seulotaan ja kellutetaan kasvin osia mm. siemeniä . Näytteitä tutkitaan mikroskoopilla. Tutkimuksen avulla saadaan selville, mitä hyötykasveja ihmiset ovat käyttäneet ja viljelleet. Kasvijäänteet kertovat myös ihmisen ympäristöstä.

Niinipuu = Metsälehmus. Sen kuoren alapuolella olevasta nilasta on tehty erilaisia punoksia, joita on käytetty köyden ja narun tapaan. Lehmuksen kuoresta on voitu valmistaa myös astioita, jotka hartsilla tiivistettynä ovat olleet veden pitäviä.

Peni = Koira.

Pronssikausi = Ajanjakso 1500–500 eaa., jolloin pronssista valistettuja teräesineitä on käytetty. Skandinaviassa ajanjakso katsotaan alkavan jo 1700 eaa.

Rautakausi = Ajanjakso 500 eaa–1125–1300 jaa., jolloin raudasta valistettuja teräesineitä on pääasiassa käytetty. Rautakausi päättyy historialliseen aikaan, jolloin on olemassa kirjoitettuja lähteitä.

Rieska = Leipä, jota ei ole nostatettu.

Rovio = Kuolleen polttamiseen käytetty paikka. Toistaiseksi ei Suomesta tunneta yhtään hautaroviota pronssikaudelta.

Siitepölyanalyysi = Kasvien siitepölyt laskeutuvat ja kerrostuvat järvien pohjaan ja soiden pinnalle. Hapettomissa olosuhteissa ne säilyvät lieju- ja turvekerroksissa. Kerrostumista otettuja näytteitä tutkitaan mikroskoopilla ja ajoitetaan radiohiilimenetelmällä. Siitepölyarkistojen perusteella voidaan tutkia kasvillisuushistoriaa ja samalla ympäristön muutoksia.

Varhaismetallikausi = Nimitystä on käytetty Suomessa ajanjaksosta 1500–0 eaa. Sisä-Suomessa sen on katsottu jatkuvan aina vuoteen 300 jaa. asti. Nimitys on otettu käyttöön, koska metallit olivat harvinaisia.