Tutkimushistoriaa

Sammallahdenmäellä on yli 100 vuotta kestänyt arkeologinen tutkimushistoria. Tutkijoiden kiinnostuksen lisäksi myös paikallinen väestö on kokenut Sammallahdenmäen kiehtovaksi ja mäellä oleviin erikoisiin röykkiöihin liittyy paikallista perimätietoa.
Sammallahdenmäen röykkiöt ovat olleet paikallisen väestön tiedossa pitkään. Kirjallisuudessa röykkiöt mainitaan jo vuonna 1878. Ensimmäiset tutkimukset paikalla tehtiin vuonna 1891. Silloin kaivettiin neljä röykkiötä, mm. muodoltaan koko Skandinaviassa poikkeuksellinen Kirkonlaattiaksi nimetty nelikulmainen kiveys sekä vallimainen ”Huilun pitkä raunio”. Kumpikin on tulkittu hautaröykkiöksi rakenteidensa perusteella. Esinelöytöjä ei vuoden 1891 kaivauksissa tehty.

Sammallahdenmäen röykkiöiden tutkimuksia jatkettiin kesällä 2002, jolloin kaivettiin kahdeksan röykkiötä. Näistä kuudesta löytyi palanutta ihmisen luuta, joten röykkiöihin on tehty polttohautauksia.

Sammallahdenmäki, UNESCO, maailmanperintö, arkeologia, kaivaus, tutkimus
Kuva Museovirasto

Vuonna 2002 yhden tutkitun röykkiön pohjatasosta löydettiin kaksi kivipaasista tehtyä arkkua, joista toisesta löytyi palaneiden luiden lisäksi pronssisen sarjarannerenkaan katkelma.

Radiohiiliajoitusten mukaan kallion korkeimmalla kohdalla olevat hautaröykkiöt ajoittuvat ajanjaksolle 1300–1000 eKr. Edellisiä selvästi alempana sijaitseva paasiarkkuröykkiö on tutkituista röykkiöistä nuorin ja ajoittuu vuosiin 170 eKr.–82 jKr. Tämä sopii hyvin haudasta löydetyn rannerenkaan katkelman ajoitukseen.  Kesinä 2003—2004 tutkittiin Sammallahdenmäen röykkiöalueen eteläpuolella sijaitsevaa asuinpaikkaa, joka on samanaikainen nuorimpien hautojen kanssa. Tutkimuksissa asuinpaikalta löydettiin saviastianpaloja, palaneita eläinten luita, vähän pronssia ja joitakin hiottujen kiviesineiden katkelmia. Tulisijanjäännöksistä löydettiin muutamia palaneita ohran- ja vehnänjyviä. Lisäksi asuinpaikaltaSammallahdenmäki, UNESCO, maailmanperintö, arkeologia, kaivaus, tutkimus, pronssikausi tavattiin useita pystypaalunjälkiä, jotka liittynevät paikalla olleeseen taloon.  Pronssikaudella Suomen ilmasto oli nykyistä lämpimämpi. Keskilämpötila oli muutaman asteen korkeampi; tammi, jalava ja lehmus kasvoivat Satakunnassa. Maan kohoaminen oli vielä ripeää ja maisema muuttui nopeasti. Merenpinta oli Rauman seudulla pronssikauden alussa lähes 30 m nykyistä korkeammalla, mutta kauden päättyessä enää vajaat 20 m korkeammalla. Toimeentulon takasivat karjanhoidon ohessa kalastus, linnustus ja metsästys. Maatakin jo viljeltiin vähäisissä määrin, lähinnä kaskeamalla.