Sammallahdenmäellä on yli 100 vuotta kestänyt arkeologinen tutkimushistoria. Tutkijoiden kiinnostuksen lisäksi myös paikallinen väestö on kokenut Sammallahdenmäen kiehtovaksi ja mäellä oleviin erikoisiin röykkiöihin liittyy paikallista perimätietoa.

Ensimmäiset tutkimuskaivaukset

Sammallahdenmäen röykkiöt mainitaan kirjallisuudessa jo vuonna 1878. Ensimmäiset tutkimukset paikalla tehtiin vuonna 1891. Silloin kaivettiin neljä röykkiötä, mm. muodoltaan koko Skandinaviassa poikkeuksellinen Kirkonlaattiaksi nimetty nelikulmainen kiveys sekä vallimainen ”Huilun pitkä raunio”. Kumpikin on tulkittu hautaröykkiöksi rakenteidensa perusteella. Esinelöytyjä ei vuoden 1891 kaivauksissa tehty.

2000-luvun kaivaukset

Sammallahdenmäen röykkiöiden tutkimuksia jatkettiin kesällä 2002, jolloin kaivettiin kahdeksan röykkiötä. Näistä kuudesta löytyi palanutta ihmisen luuta, joten röykkiöihin on tehty polttohautauksia. Erään röykkiön pohjatasosta löydettiin kaksi kivipaasista tehtyä arkkua, joista toisesta löytyi palaneiden luiden lisäksi pronssisen sarjarannerenkaan katkelma.

Sammallahdenmäki, pronssikautisen hautaröykkiöalueen arkeologinen tutkimus vuonna 2002. Yllä olevassa kuvassa näkyy ns. kaksoispaasiarkkuhautaus röykkiö, josta tehtiin tutkimusten ainoa esinelöytö, pronssisen sarjarannerenkaan katkelma, joka ajoittuu varhaiselle rautakaudelle. Röykkiö ajoittuu tutkimusten perusteella ajanlaskun alun tienoille.

Radiohiiliajoitusten mukaan kallion korkeimmalla kohdalla olevat hautaröykkiöt ajoittuvat ajanjaksolle 1300–1000 eaa. Niitä selvästi alempana sijaitseva paasiarkkuröykkiö on tutkituista röykkiöistä nuorin ja ajoittuu vuosiin 170 eaa.–82 jaa. Tämä sopii hyvin haudasta löydetyn rannerenkaan katkelman ajoitukseen.

Kesinä 2003–2004 tutkittiin Sammallahdenmäen röykkiöalueen eteläpuolella sijaitsevaa asuinpaikkaa, joka on samalta ajalta kuin nuorimmat haudat. Asuinpaikalta löydettiin saviastianpaloja, palaneita eläinten luita, vähän pronssia ja joitakin hiottuja kiviesineiden katkelmia. Tulisijanjäännöksistä löydettiin muutamia palaneita ohran- ja vehnänjyviä. Lisäksi asuinpaikalta löydettiin useita pystypaalunjälkiä, jotka liittynevät paikalla olleeseen taloon.

Pronssikauden ilmasto

Pronssikaudella Suomen ilmasto oli nykyistä lämpimämpi. Tammi, jalava ja lehmus kasvoivat Satakunnassa. Maankohoaminen oli ripeää ja maisema muuttui nopeasti. Merenpinta oli Rauman seudulla pronssikauden alussa lähes 30 m nykyistä korkeammalla, mutta kauden päättyessä enää vajaat 20 m korkeammalla. Toimeentulon takasivat karjanhoidon ohessa kalastus, linnustus ja metsästys. Maatakin jo viljeltiin vähäisessä määrin, lähinnä kaskeamalla.